lauantai 13. helmikuuta 2016

Vuosi rakkautta takana

Joulu Melbournessa, uusivuosi, synttärit, Australia Day, ystävänpäivä, vuosipäivä... Vuoden alku on minulle aina yhtä juhlaa ja kriiseilyn aikaa. Tuntuu että joka viikko saa tukka putkella olla menossa päivästä toiseen sillä kaikki merkkipäivät osuu yhteen aikaan vuodesta. Nyt ollaan taas siinä pisteessä että huomenna on ystävänpäivä ja Dylanin kanssa luultavasti se sujuu rannalla syömisen ja yhteisen ajan merkeissä. Päivä on meille erityinen, sillä tasan vuosi sitten Dylanin kanssa lyötiin hynttyyt yhteen ja aloimme olemaan pariskuntana. 

Vuosi ei ole pitkä aika mutta olemme ehtineet elää. Matkustimme viidessä eri maassa, vierailimme molempien kotona maapallon eri puolin, minä aloitin koulun, saimme lisää viisumia, muutimme yhteen, Dylan aloitti suomenopinnot, jumppasimme 3kk personal trainer challengen jne. Uudesta vuodesta en vielä tiedä, mutta mihin suuntaan se sitten viekin en voi muutakuin sanoa tässä vaiheessa että olen onnellinen. Olen järkyttävän onnellinen siitä että lähdin Australiaan kohta kolme vuotta sitten. Käänsin puhtaan sivun elämässäni ja annoin sen kuljettaa. 

Vie minut elämä, minne haluat. En estele.



maanantai 4. tammikuuta 2016

Oma pieni luontoretki

Miljoonakaupungista on hyvä siirtyä vähän kukkuloille kiertelemään. Maasto on kuivaa heinää ja pusikkoa. Tällä seudulla puskapalon vaara on jokapäiväinen. Tänään onneksi ripsotteli vettä joten vältyttiin evakoinnilta. Idylliset maalaiskylät ihastuttivat minua. Ihmiset ovat niin "maalaisen" näköisiä, mummut huivit päässä, lapset paljain jaloin ja kenelläkään ei ole kiire. Luonto ja eläimet ovat läsnä ja lähellä, josta viestivät myös tienvarsien varoituskyltit.













Crown Melbourne



Tervehdys taas kaikille!

Kullan kanssa jätettiin pikkukaupungin tomut taaksemme ja lähdettiin vähän katselemaan suurkaupungin elämää. Melbourneen matka kesti vain noin kaksi tuntia ja mukaan lähtivät myös anoppi ja appi yhdeksi yöksi.

Saimme kuuluisalle Crown hotelleille näköalahuoneen jossa kelpasi lomailla ja lökötellä. Crown hotellit ja casinot omistaa australialainen miljardööri James Packer, joka seurustelee amerikkalaisen laulajan Mariah Careyn kanssa. Perthissä asumme ihan Crown Casinon naapurissa ja tykkäämme käydä siellä välillä herkuttelemassa. Spottasimme huoneemme ikkunasta pari kertaa hotellin helikopterin lähtemässä ja laskeutumassa, ja Dylan tiesi kertoa että sen täytyy olla itse Jamer Packer paikan päällä. Myöhemmin kuulimme radiosta että James Packer ja Mariah Carey ovat saapuneet hotellille uutta vuotta viettämään, joten oikeassa olimme. Harmi vain ettei tullut törmäiltyä julkkiksiin vaikka saman katon alla oltiinkin.

Hotellin yksi parhaista antimista oli ehdottomasti uima-allas jossa kävin aikaisella aamu-uinnilla sillä aikaa kun Dylan huhki kuntosalilla. Ainoa paikka jossa minä huhkin oli hotellin buffet ravintolat! Muutenkaan tekeminen ei loppunut kauppoja kierrellessä ja näkymiä ihaillessa.

Käytiin me tietysti itse casinon puolella parit hilut heittämässä pöytään. Minä olen aina pitänyt Perthin Crown Casinoa suurena ja hienona, mutta Melbournen helmi taisi olla kolme kertaa isompi ja se jatkui useassa eri kerroksessa.

Mielenkiinnon herätti pöydät joissa peli kävi kiihkeäksi ja ihmiset kerääntyivät niiden ympärille seuraamaan tilannetta. Varsinkin aasialaiset rouvat näyttävät olevan aika peliahneita. En tiedä ovatko he todella niin rikkaita vai vain peliin taipuvaisia, koko casinon ihmisistä suurin osa oli aasialaista alkuperää. Peli jota me seurasimme oli naisten pelaama isoilla monien satasten ja tonnien panoksilla. Leidit kiihtyivät välillä huutamaan toisilleen kiinaksi ja heittelemään kortteja. Pöytään kiirehti uusia kiinalaisrouvia panokset nyrkeissä, kirjaimellisesti tyrkkivät minut ja Dylanin tieltään.

Kakkoseksihan siinä olisi suomalaispimu jäänyt joten me jätimme nuo rahanujakat toisille ja keskityimme vain perinteisiin pelikoneisiin. Siinäkin on ihan tarpeeksi jännitystä minulle!













sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Kolmas jouluni poissa pohjolasta

Kaksi ja puoli vuotta sitten lähdin au pairiksi Australiaan, suunnitellen kotiutumistani jouluksi. "Nähdään jouluna", huikkasin lähtiessäni kavereille.

Ja kuinka ollakkaan, täällä edelleen. Kolmas Australian jouluni tuli juuri vietettyä ja täytyy sanoa että jokainen niistä on ollut täysin erilainen toisistaan mutta aivan ihana.

Vuosi 2013 lensimme ystäväni kanssa Perthistä Sydneyyn joulupäivanä. Satoi kaatamalla vettä. Joulu tuli vietettyä hostellissa ja uusivuosi oli unohtumaton raketteineen. Lapsuudenhaave toteutettu.

Vuosi 2014 lensin paria päivää ennen joulua Suomenlomaltani takaisin Perthiin. Olin asunut vuoden Etelä-Australiassa ja viisumia ei ollut enää paljoa jäljellä. Muutin Kristan ja Veeran kämppikseksi. Joulupäivänä Krista kokkaili pastaa ruuaksi ja loikoilimme uima-altaalla suurimman osan ajasta. Pari päivää uudenvuoden jälkeen tapasin poikaystäväni Dylanin, joka sinetöi jatkoni Australian asukkaana ainakin toistaiseksi.

Vuosi 2015, minä ja Dylan olemme Victorian osavaltiossa Dylanin kotikaupungissa Shepparttonissa perheen luona. Pitkästä aikaa oikea perhejoulu ja oikealla aussikulttuurilla höystettynä, tuli kyllä niin  tarpeeseen! Olen ollut ihan super rentoutunut tällä lomalla. Huomenna kutsuu Melbourne ja Crown Casino!

Vuosi 2016, Dylanin ensimmäinen Suomijoulu. Sitä odotellessa.

Ohessa parit joulukuvat tältä vuodelta. Ovat vähän huonolaatuisia, en enää jatkossa ota kuvia omalla puhelimella.



Lahjoja

Jouluateria. Vihanneksia, kinkkua, kalkkunaa ja kakkua.

Lämmintä

Joulun kunniaksi kynnet kuntoon

Rakas



perjantai 12. syyskuuta 2014

What´s up?

Tuli blogia ikävä joten heipparallaa!

En kuukausitolkulla ole kirjoitellut mitään, joten lyhyt kertaus missä mennään. Istun kämpillä massu täynnä Ikean lihapullia ja katselen kämppisten perjantain aloittelua. Asun siis nyt Adelaidessa, keskustan ja Henley Beachin välissä kivassa kämpässä, ja jälleen kerran kahden poijjaan kanssa. Naapurista olen löytänyt kaksi tyttöstä kaveriksi, joten vähän olen päässyt poikaporukoista takaisin tyttöjen maailmaan. Adelaide siis on tällainen vajaa puolentoista miljoonan ihmisen kaupunki Etelä-Australiassa.

Olen töissä lastenhoitajana, ja talven aikana olen työskennellyt myös rikkaiden kotien siivoojana, toimistoapulaisena ja syöpäjärjestön lahjoitusten kerääjänä, Hanttihommia siis niinkuin aina, mutta palkkataso on näillä puin samat kuin Suomessa lähihoitajana. Kämppis on myös lainannut toisen autonsa minulle käyttöön, joten ei valittamista. Viimekuussa käytiin Victoriassa Australian Alpeilla viikon lomalla lumisissa maisemissa, josta laitan kuvia myöhemmin. Ihan itku pääsi kun näki lunta!

Kummityttö syntyi toukokuussa, joten olen nyt onnellinen suomikummi! Suomesta puheenollen, veronpalautukset sponssaavat minut Suomeen joululomalle. Äiti laskee jo päiviä, joten silloin nähdään! Lähes puolitoista vuotta olen nyt ollut kotoa kaukana, ja etenkin nyt ekan vuoden jälkeen iski varsinainen koti-ikävä. Tulevaisuuden suunnitelmat on edelleen auki, eivätkä taida ihan heti umpeutuakaan. Eletään siis päivä kerrallaan. Milloin lie rauhoitun. :)


Miksikään ei olla muututtu :)